Heti saavuttuani Bangkokin lentokentälle sain nähdä mitä se reppureissaajaelämä Kaakkois-Aasiassa OIKEASTI on..
Vaikka Bangkok onkin tajuttoman iso city, niin sähkölinjat on ihan taattua tämän maailmankolkan tuotetta
Alien, Predator ja mitä kaikkea muuta. Romumetallista.
Mä ja Buddha otetaan iisisti, ota sinäkin!
Buddhan jalanpohjakuviointi. Moni ei tiennyt niiden olemassaolosta ennen kuin tämä kultainen 46 metriä pitkä ja 15 metriä korkea Buddhapatsas löydettiin keskeltä Bangkokkia temppelistä makaamassa.
Mä näen itseni tulevaisuudessa samanlaisena kuin Buddha. Kultaisena, iloisena ja isokorvaisena.
Farang-patsas, eli ulkomaan eläjää esittävä kiinalaispatsas. Patsaat päätyivät Kiinasta Thaimaaseen kun ei laivat voineet tyhjinä palata ja pakko myöntää että onhan toi paljon komeampi kuin pelkät kivet painolastina! Vähän on omaa näköä tossa..
Wat Pho. Unohtui ihan mainita, kaikki kuvat makaavasta Buddhasta lähtien ovat olleet täältä temppelialueelta.
Buddha puhuu, istukaa hiljaa ja kuunnelkaa!
Wat Pho.
Royal Palace. En mennyt koska olen pihi.
35 eurosentin jokibussit olivat käteviä jonkin verran vaikealla joukkoliikenteellä varustetussa Bangkokissa. Suosittelen kaikille: Jos ei raiteita pitkin pääse niin ottakaa taksi alle! Ilmastoitua ja halpaa huvia.
Tää valmistuu ihan kohta, sanottiin 15 vuotta sitten.
Skytrain (BTS)-asema Chong Nonsi. Betonista ja raudasta Teiden yläpuolelle valettu joukkoliikennekulkuneuvo, jonka vaunut ovat tasaisessa jääkaappilämpötilassa. Arvostin suuresti.
Matka pois Bangkokista alkaa! Mutta eiks mun pitäny Chumponiin eikä mihinkään säädyttömyyksiin päätyä..
Tällaista leipää en laittais suuhuni vaikka maksettais.
Vihdoin perillä! Saari kuhisi turisteja ja mulle kerrottiin että tää on yks niistä parhaiten "säilyneistä" saarista. Tästä voinee jokainen vetää omat johtopäätöksensä, jos mielii sinne suunnalle reissata. Mutta sukellus on halpaa täällä!
Sairee beach etelästä. Ei ihan Palawanin veroista (ks. ed. kuv.report.)
Tätä siellä tehtiin, sukellettiin!
Sukellusten välissä piti tutkia mitä kaikkia fisuja nähtiinkään. Ja hönkiä typpeä pihalle keuhkoista ennen seuraavaa koitosta.
Menopeli laiturissa. Väri on vinkeä.
Mun sukelluspari Matt tsekkaa varusteita. Hieno kokkismies Walesista.
Ja niin sitä oltiin jälleen kerran valmiina syöksymään aaltojen alle! Maailmaan joka on täynnä värejä, vailla painovoimaa ja tällä kertaa varustettu yhdellä merikilpikonnalla!
Spence, meidän Open Water Diver-kurssin apukouluttaja oli käsittämättömän kova kaveri. Brittiläinen upseeri ja herrasmies. Ja purjehtija.
Phoenix Divers tarjosi parhaan hinta-laatu -suhteen ja jälkikäteenkin ajatellen voin suositella paikkaa. Kokemusta ei kyllä muualta tullut..
Lähtijäisiksi Koh Tao tarjoili auringonlaskua.
Yölautalta ei löytynyt makuupaikkoja, mutta puolalainen Dive Instrucror Voijtek löytyi ja siinä sitten turistiin ja nautittiin virvokkeita 7 tunnin lauttamatkan ajan.
Lautta oli kutakuinkin samanlainen ku Turun saaristosta löytyi ehkä joskus 60-luvulla. Pelastusliivien paikan tarkastin jo tulomatkalla.
Takaisin Bangkokissa! Nyt kerron miksi aiemmin kehoitin matkustamaan taksilla. Ensinnäkin, tuktuk-kuskit ovat ilmeisesti liikaakin tottuneet siihen, että valkonaama kyllä maksaa ja hinnat ovat yleensä aivan naurettavia usean sadan bathin ehdotuksia. Sillä rahalla saa yösijan, joten aika hintavasta sijoituksesta n. 10-15min matkalle puhutaan.
Toiseksi, taksi on tosi halpa (ja ilmastoitu!). Lähtöhinta on 35 bht ja sen jälkeen hintaa tulee suunnilleen 1 bht/150m. Korkein hinta jonka maksoin taksista oli 120 bht, kaupungin länsilaidalta keskustaan. Korkein tarjottu tuktuk-hinta oli 400 bht n. puolikkaasta äsken mainitusta matkasta.
Kolmanneksi, tuktuk-kuskit saattavat viedä sinut haluamattasi vähän ostoksille. Heille tarjotaan ilmaista gasoliinoa turustien raijaamisesta ties minkä räätälin, hostellin tai matkamuistomyymälän kuistille. Nämä kuskit antavat yleensä liiankin halvan hinnan kyydille, yksi pariskunta sai "kiertoajelun kaupungilla" 10 bht hintaan! Lienee sanomattakin selvää että tuktutk-kuski hylkäsi heidät heti kun tankki oli saatu täyteen.
Kuvan tuktuk-kuski ei liity tapaukseen, sillä hän oli rehellinen ja rehllisyyttä minä arvostan. Sain kyydin Siam Squarelle ja hän kertoi heti kättelyssä että 20 bht ja yksi pysähdys. No aikaahan minulla oli ja astuttuani tuktukkiin hän kertoi homman juonen osoittelemalla karttaa, bensatankkia, itseään, karttaa, bensatankkia ja peukaloa ylös. Homman nimi oli selvä, räätälin juttusille menin ja esitin kiinnostunutta viiden minuutin ajan. Pyysin käyntikortin ja poistuin. Kaupan ulkopuolella kuski odotteli ja hymyili. Vaihdettiin vielä peukut ylöspäin onnistuneen operaation merkiksi. Hieno mies. Ja mä pääsin määränpäähäni halvalla. Transportaatio on näemmä omiaan irroittamaan tarinasedän itsestäni.
Takseja on kaikkialla. Kaikki pinkit ja keltaiset autot kuvassa ovat takseja.
Thaikut ovat yritteliästä kansaa, ja sosiaaliturvan ollessa mitä on, on vähän pakkokin. Poika laulaa, sokea isä (?) kantaa kaiutinta ja rahankeruukuppia.
Tämän haluan kotiini tilaa viemään.
Viikonloppumarketissa oli laaja valikoima käytettyjä kirjoja. Hinnoista ei päästy sopuun, joten jäivät sinne. Kuvan suomalainen huippukirjallisuus sai myös jäädä, en kysynyt hintaa.
Lähdin karkuun Bangkokin melua ja kuumuutta (kyllästyttyäni niiden pakoiluun elokuvateatterissa ja skytrainissa/metrossa) Lumphinin puistoon. Siellä oli joku buddhajengi marakassien ja helistimien kanssa.
Keskellä kylää. Mukava paikka.
Ei ol gärmes, on lisko. Joku watussi jahtas yhtä tämmöstä kepin kanssa. Toivoin että se olis pudonnu tonne rapakkoon. Kielimuuri oli esteenä kun yritin saada hommaa loppumaan. Edes puistonvartijat eivät tajunneet mitä elekielelläni yritin heille kertoa.
Joku keikari.
Toistoa kuviin. Takana Si Lom, missä mahoituin ekalla Bangkokin-turneellani.
Iso ostoskeskus. Niin iso että jopa minulta, joka en todellakaan ole varustettu millään paperilennokin suuntavaistolla, kesti 15 minuuttia löytää täältä pois! Opasteita oli kaikkiin muihin suuntiin paitsi ulos..
Juna Chiang Maihin! Univormumiehistä ei ikinä tiedä kuinka suuria viskaaleita ovat. Ilmeiseti nämä olivat konduktöörejä, sillä heitä kiinnostu vain matkaliput. Vormusta päätellen olisivat voineet olla vaikka jotain majureita.
Maaseutua junasta käsin.
Jatkaen.
Tää herrasmies oli ryypiskellyt länkkäreiden kanssa koko yön ja jatkoi touhua lounasaikaan ravintolavaunussa. Itse olin kiltisti pedissä koko illan, lukemassa hieman nopeamman maailmanympärimatkaajan edesottamuksista (Phileas Fogg).
Näitä pitäisi saada Suomeen! Loppuis kitinä siitä että otto-automaatteja lakkautetaan. Siitä vaan karauttaa tomaatti paikalle kun rahantarve iskee!
Reportaasi päättyy matoon. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti